5 1 0 VMV_1.IFF 417 32 3 VMV_2.IFF 149 92* {7 Toimitus esittelyssä: Veli-Matti Vuorensyrjä {7 -------------------------------------------- {BEhkä on parasta, että aloitan aivan alusta. Putkah- {Bdin tähän maailmaan samana vuonna kuin Neuvosto- {Bliitto lähetti ensimmäisen Sputnikin avaruuteen - {Btämähän tapahtui vuonna 1957, 4. lokakuuta. Ehkäpä {Bjopa näin sen ollessani muutaman kuukauden ikäinen! {BTietenkään en voisi sellaista edes muistaa. Synnyin {Bja asuin ensimmäiset vuoteni Kauhavalla, josta per- {Bheeni muutti ollessani noin viiden vuoden ikäinen {Btänne Vantaalle, Tikkurilaan, joka vielä silloin {Boli Helsingin maalaiskunta. Hyvin maalaista elämä {Bsiihen aikaan täällä olikin, tiet olivat enimmäk- {Bseen päällystämättömiä ja liikennettä tuskin ollen- {Bkaan - ainakin jos sitä vertaa nykyiseen. {7Konsolin kimpussa {7----------------- {BEnsimmäinen tietokoneeni oli - tai olisi voinut olla - Colecovision-pelikonsoli, {Bsiihen näet piti tulla Adam-niminen tietokonelaajennus! Pahaksi onneksi laajen- {Bnus ei oikein toiminut, ja se vedettiin pois myynnistä Yhdysvaltojen markkinoil- {Bta, ennen kuin se ehti tänne Suomeen asti. Coleco oli aikanaan (80-luvun alku- {Bpuolella) varsin upea laite, pelit olivat varsinkin graafisesti parempia kuin {Bmuiden senaikaisten konsoleiden (Mattel Intellivision ja Atari). Varsinkin Ata- {Briin verrattuna Coleco oli kuin toiselta planeetalta! Minulla oli näet adapteri, {Bjonka avulla saatoin pelata Atarin pelejä Colecossa, joten minun oli helppo ver- tailla Atarin ja Colecon pelejä toisiinsa. Atarin pelit hävisivät aina grafiikassa, ja ne myös olivat ideoinniltaan huonom- pia ja jotenkin "keskeneräisiä". Jotkut Colecon upeat pelit ovat jääneet muis- tiin: Gateway to Apshai oli mahtava seikkailu käärmeiden, hirviöiden, lo- hikäärmeiden ja muiden mukavien tyyppien kansoittamassa labyrintissä. Mr. Do! taas oli hauskasti toteutettu hiukan Pacmanin tapainen peli, jossa Mr. Do! kai- voi käytäviä puutarhassa, yritti syödä kaikki kirsikat ja vielä vältellä örk- kejä, jotka kyllä saattoi nitistää tehopallolla - osuminen oli kyllä hiukan ar- vaamatonta - tai, mikä oli kaikkein hauskinta, tipauttamalla omenan niiden nis- kaan. Tämä olisi vieläkin hyvä peli, vaikka Amigalle käännettynä! {3Tietokoneaika alkaa {3------------------- Ensimmäisen varsinaisen tietokoneeni innostuin hankkimaan 1985, kun siskonpoika- ni kävi kyläilemässä upouuden C64:nsä kanssa. Alkoi tehdä mieli samanlaista, eikä kulunutkaan kovin kauaa, kun ostin C64:n kasettiaseman kera itselleni. Myöhemmin ostin myös levyaseman, mutta rahaa säästääkseni se oli OC-118N. Se ei ollut aivan yhteensopiva Commodoren 1541-aseman kanssa, ja siksi kaikki pelit eivät sillä toimineet, mikä oli tietysti ikävää. Vieläkin huvittaa, kun en aluk- si tahtonut saada edes peliä kasetilta ladattua tietokoneeseen. Mutta siitä se alkoi pelaaminen pikkuhiljaa sujua, eikä koneella oikein muuta kyennytkään te- kemään. Kun nyt kaivelen aivojeni lokeroista, niin mieleen muistuu sellaisia pelejä kuin Jumpman, huippuluokan tasohyppelypeli, jota tuli todella paljon pelattua; Parad- roid, jota oli aina pakko alkaa pelata uudelleen pelin päätyttyä ja Space Taxi, joka vaikeudestaan huolimatta oli hauska peli pelata. Airborne Ranger oli todel- la huippupeli, ikävä vain, kun alkuperäinen peli ei levyasemassani toiminut, se kun ei ollut Commodoren valmistama. Jouduin pelaamaan piraattiversiota, jossa eivät kaikki tehtävät toimineet. Ja tietysti Elite, joka oli todellista pelien eliittiä! {3Ensimmäinen Amigani {3------------------- Toinen tietokoneeni olikin sitten Amiga 500, joka silloin, 1988, maksoi 3995 markkaa. Oli se juhlaa päästä 64 kilon muistin sijaan temmeltämään 512 kilon muistiavaruuteen! Kun vielä ostin siihen 512 kilon lisämuistin, oli käytettävissä maaginen yhden megatavun muisti. Myöhemmin ostin vielä lisälevya- seman, joka mukavasti auttoi levykkeiden kopioinnissa ja tietysti myös pelaami- sessa. Ensimmäinen Amigaani ostamani peli oli Backlash, mukava shoot'em'up-peli, joka oli C64:ssäkin ollut Encounter-nimisenä. Mieleen tulee myös sellaisia mai- nioita pelejä kuin Mercenary, Damocles, F/A 18 Intruder ja Barbarian. Hieno peli oli myös Faery Tale, jonka graafinen toteutus oli vertaansa vailla. Ja tietysti myös Eliten Amiga-versio oli upea. Kun sen onnistuin ostamaan itselleni joulu- lahjaksi - aivan jouluaattona - niin pelasin sitä tuntikaupalla putkeen, mikä kohdallani on hyvin harvinaista, sillä en yleensä peleistä niin paljon innostu. Mutta Elite oli ja on ihmeen addiktiivinen peli, toisin kuin sen jatkokehitelmä Frontier, josta en ihmeemmin innostunut, vaikka odotinkin siltä todella paljon! Oiva peli on myös Microprosen Knights of the Sky, jossa pääsee lentämään ja taistelemaan ensimmäisen maailmansodan aikaisilla lentokoneilla ja jota on ana- logisella joystickilla ilo pelata. {3Toinen Amigani {3-------------- Nykyisen koneeni, Amiga 2000:n, hankin Triosoftista, kun näin heillä vuonna 1990 mielenkiintoisen tarjouksen: "Osta A2000, niin hyvitämme vanhasta Amiga 500:sta- si 4000 markkaa!" Tarjous kiinnosti sen verran, että tartuin siihen ja vaihdoin koneeni Amiga B2000 -malliin, ja täytyy sanoa, että kone on ollut erittäin luo- tettava: ei ainuttakaan vikaa koko aikana. A500 oli minulla huomattavasti ly- hyemmän aikaa, mutta epäilemättä sekin toimisi, jos se minulla olisi vielä. Tätä nykyistä Amiga 2000:tani olen sitten vähitellen varustanut paremmaksi: Phi- lipsin CM8833-monitori Salora-television tilalle; GVP:n SCSI-ohjain/muistikort- ti, johon ostin heti kaksi megaa FAST-muistia ja tietysti myös kiintolevyn, jos- kin vain 52-megaisen; OS 2.04; HP:n DeskJet 550C ja lisää muistia - nykyisin on maksimi 8 megaa FAST-muistia. Innostuin myös ostamaan modeemin, päädyin Well AT-2814 -laitteeseen, johon olen ollut varsin tyytyväinen. Myös kiintolevyni on vaihtunut suurempaan: 52-megainen Quantum vaihtui 540-megaiseen Quantumiin. Vii- meksi olen innostunut ostamaan - Sakusta saadun vihjeen pohjalta - SupraTurbo 28:n, joka nosti Amigani 7.14 MHz:n nopeuden 28 MHz:iin ja joka on nykyisin kel- lotettu huimaan 40 MHz:iin. Eron turbottomaan Amigaan todella huo- maa! OS 2.04 on myös päivittynyt OS 3.1:een. Alussa elämä Amigan kanssa oli varsin pelipainotteista, mutta vähitellen aloin käyttää sitä myös muuhun kuin pelaamiseen: tekstinkäsittely, kortistointi sekä jossain määrin myös piirtäminen - joskin taidonpuutteen vuoksi se on jäänyt vähemmälle - alkoivat astua pelaamisen tilalle. Nyt on lisäksi tullut tärkeäksi Amigan käyttötavaksi modeemin mahdollistama purkeissa messuilu, joka on etäluku- na todella hauskaa ajanvietettä ja johon saa vaivatta ylimääräisen vapaa-aikansa kulumaan, varsinkin kun on käytössä mitä mainioin etälukija: Offline Orbit. {3Tulevaisuus {3----------- Tarkoitukseni on tulevaisuudessa hankkia tehokkaampi Amiga, joko A4000T tai jos Amiga Technologies sellaiseen päätyy, PowerPC:llä varustettu Amiga. Myös käytet- ty A3000 on käynyt ajatuksissa, niitä vain ei ole kovin usein tarjolla. Tieten- kin myös jokin muu tulevaisuudessa ilmestyvä Amiga-malli on mahdollinen. PC-ko- neilla on monia etuja puolellaan: laaja ohjelmistotarjonta, halvat lisälaitteet ja laaja tuki myös suomen kielellä. Tästä huolimatta aion pysyä Amigan käyttäjänä: kaikki ne asiat, joihin tarvitsen tietokonetta, hoituvat Amigalla aivan mainiosti. Eikä PC:lle ole saatavissa läheskään yhtä hyvää ja laajaa jul- kisohjelmistoa kuin Amigalle! Niin kauan kuin Amigoita vain on olemassa, niin kauan aion sellaista käyttää. Sen verran olen PC:tä kokeillut, ettei se paljon- kaan jaksa innostaa! {3Muut harrastukseni {3------------------ Tietokoneilun lisäksi harrastan myös tieteiskirjallisuutta. Scifi on ollut luke- mistoani jo kouluajoista lähtien, joskin varsinaisen herätyksen siihen sain luettuani Arthur C. Clarken Lapsuuden loppu (Childhood's end) -romaanin. Tämä kirja teki minuun suuren vaikutuksen, ja heti sen jälkeen luinkin saman tekijän 2001 - Avaruusseikkailun (2001 - A Space Odyssey). Sekin osoittautui erinomai- seksi scifiksi - myös elokuvana, joka on tullut katsottua lukemattomia kertoja. Clarken lisäksi luen myös Isaac Asimovin, Stanislaw Lemin, Ursula K. LeGuinin, Brian Aldissin, Greg Bearin, Octavia E. Butlerin, Orson Scott Cardin ja monien muiden kirjoittamaa scifiä. Scifin lisäksi harrastan myös musiikin kuuntelua. Äänilähteenä on yleensä CD- soitin, jollainen minulla on ollut jo siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoil- le. Ensimmäinen soittimeni oli Sonyn CDP-101, joka oli ensimmäisiä Suomessa. Hi- tachin soitin taisi olla aivan ensimmäinen. Nykyinen soittimeni - välillä oli Philips - on myös Sony, CDP-997, joka on osoittautunut hyväksi CD-soittimeksi. Musiikkimakuni kallistuu varsin vahvasti progressiivisen rockin puolelle. Myös ns. maailmanmusiikki kiinnostaa, varsinkin etnorock on mieleen. Levylautasella viihtyvät sellaiset artistit kuin Peter Gabriel, Kate Bush, Dalbello, Sapho, Phil Collins, Ofra Haza, Alison Moyet, Danielle Dax, Sally Oldfield, Björk ja Alice. Yhtyeistä voisi mainita mm. seuraavat: Genesis, Dissidenten, Kassav', Ta- bou Combo, R.E.M., Rush, Jethro Tull, Yazoo... Kuuntelen myös muunlaista musiik- kia kuin yllämainittu. Olenkin aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, varsinkin jos soitto/laulupuoli on tasokasta. Lopuksi muutama sananen siitä, miten jouduin tekemisiin Suomen Amiga-käyttäjät ry:n kanssa. Vuoden 1994 kesällä huomasin MikroBitti-lehdessä maininnan Saku- diskettilehdestä. Koska MikroBitin Amiga-asian tarjonta oli jo silloin kovin niukkaa, tuntui tieto pelkästään Amigaan keskittyvästä julkaisusta enemmän kuin mielenkiintoiselta. Otin yhteyttä Tomi Jaskariin, joka sattumoisin asui melkein naapurissani. Häneltä sain ensimmäiset Sakuni, ja hän houkutteli minut mukaan yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksessä olen toiminut sihteerinä ja hoitanut Sakun postittamista yhdistyksen jäsenille sekä hieman kirjoitellut artikkeleita Sa- kuun. Veli-Matti Vuorensyrjä